|
Kotona meillä ei ollut eläimiä mutta olin aina halunnut koiran.
Koirakirjojen kuvista olin löytänyt salukin. Koska Kainuun korvissa
kukaan tuskin oli moisesta kuullut, päädyin kotoa muutettuani
sileäkarvaiseesn noutajaan. Suuri haaveeni tassutteli elämääni flatin
muodossa syksyn sateessa -93. Pieni, kiiltävänmusta nappinenä
näytti mitä on elämä koiran kanssa.
Koiranäyttelyistä olin tuskin
kuullutkaan, vaan Masin kasvettua näyttelyikäiseksi täytyi sitäkin
lähteä kokeilemaan. Kokonsa tähden se pärjäsi pentuluokissa mainiosti,
mutta kasvettuaan liian suureksi, kävimme näyttelyissä enää huviksemme
muutaman kerran. Näyttelyistäkin se piti ja esiintyi moitteettomasti
ja iloisesti, häntä heiluen, kuten flatilla kuuluukin. Ensimmäisessä
pentunäyttelyssä se tosin oli syödä palkintonauhansa kehäässä,
kehän laidalla ihmisilla oli hauskaa!
Metsästyskoirien jäljestyskoe sujui hienosti, kolme kisaa, kaksi 2.-tulosta
ja yksi 1.-tulos. 1.-tulos vastaa sertiä. Masi oli luonteeltaan aivan loistava,
rautahermoinen, ystävällinen ja iloinen. Tehtävänsä se suoritti aina loppuun
suurella ilolla ja innolla. Sen loputon energisyys joko ihastutti tai
vihastutti.
Sen kanssa harrastettiin myös metsästystä,se pääsi noutamaan vesilintuja
useaan otteeseen, haavakot eivät siltä päässeet karkuun. Agilitykurssinkin
suoritimme ja se oli yhtä onnistumisen juhlaa Masille.
Masi oli suuri kulinaristi ja todella ahne. Niin
ahne, että sille kelpasivat
myös sukat, joita se salaa popsi suihinsa ja yön tunteina sitten
oksensi
lattialle. Myös näyttelyhihna joutui kerran syödyksi ja se
täytyi kaydä
eläinlääkärilla oksettamassa pois. Kerran se oli kotona yksin
ollessaan
syönyt kaksi ja puoli kiloa kuivamuonaa kerralla.
Lähdin jatkamaan opintojani ja harrastukset
jäivät tauolle.
Ajauduimme opintojen perässä Masin kanssa Porin kautta Kuopioon.
Kuopiossa tapasin Isännän vuonna 2002 ja syksyllä ostimme
Siilinjärven Toivalasta yhteisen rivitalonpätkän. Ajattelin
iloisena
jo lähes 9-vuotiaan Masin saavan viettää lokoisia eläkepäiviä
rivitalossa ja pihamaalla.
Ei mennyt kuin kolme viikkoa, kun Masilla eräänä
yönä alkoivat
järkyttävät epilepsiakohtaukset. Veimme ystävämme aamulla
kiireesti eläinlääkäriin, joka muutaman tunnin tarkkailun
jälkeen totesi diagnoosiksi aivokasvaimen. Vaihtoehtoja
ei ollut, flatti-jättini nukahti syliini..
Takaisin Masin sivulle.
|
