 |
Näyttelymatka Kroatiaan 04.-13.06.-07
Olin
ajatellut viedä Solon Kroatiaan jo ennen kuin se syntyikään, mutta valitettavan
kivesvian vuoksi se
suunnitelma
kariutui. Mieleni teki kuitenkin juuri tälle reissulle, Kroatiaan, joka on
nouseva matkailukohde Euroopassa,
joten ilmoitin Nikin Euroopan Voittaja-näyttelyyn Zagrebiin.
Jälleen myös ystäväni Ritva oli lähdössä mukaan ilman koiraa, joten tiedossa
olisi mukava matka.
Ukrainan reissun kokemuksista oppineena hankin tällä kertaa mukaan yksilevyisen
sähköhellan, sellaisen
pienen
ja ulkotuolin istuinpäällisen, n. 130 cm pitkän. Sain hieman huvittuneita
kommentteja, mutta ne
osoittautuivat
enemmän kuin tarpeellisiksi ja lisäsivät matkustusmukavuutta merkittävästi.
Lähdimme Ritvan autolla Helsinkiin sunnuntaina 3.6. Yövyimme Ritvan asunnolla
Hakunilassa ja maanantaina
hoidimme
eväsostokset, Tainan luona kyläilyn ja veimme jo osan tavaroista Katajanokan
terminaaliin
säilytykseen.
Kävimme pitkän kävelylenkin Nikin kanssa puistossa ja kokosimme tavarat. Taksi,
joka ottaa koiran kyytiin,
tilattiin
hyvissä ajoin kuudeksi. Raahasimme tavaramme ulos parkkipaikalle ja istumme
odottamaan kyytiä.
Tasan 18 soitti
taksikeskus, ettei taksia ollut löytynyt, joka ottaa koiran kyytiin. Voi, ei ja
meidän piti olla
18.30 terminaalissa..
Tainan mies pelasti meidät ja kävi viemässä meidät satamaan.
Lastasimme bussin, joka meni edeltä lähtöselvitykseen ja menimme sisään
terminaaliin tutustumaan uusiin
matkakumppaneihimme.
Puoliltaöin Rosella saapui Tallinnaan, kapusimme bussiin ja lähdimme oitis
jatkamaan matkaamme.
Niki ja Irmeli-dalmis nukkuvat häkeissään.
Valloitimme Ritvan kanssa takapenkin ja tässä vaiheessa astuivat kuvaan patjat
eli ne ulkotuolin penkipäälliset:
levitimme ne takapenkille vastakkain, tyynyt ikkunaa vasten ja avot: meillä oli
mukavat sängyt! Tosin jalat
vastakkain nukuimme, mutta sulassa sovussa saimme makoisasti nukuttua bussissa
viettämämme yöt,
eivät painaneet penkin reunat selkää!
Mukanamme menomatkalla oli pikkuinen punainen irlanninsetteri Luigi, joka oli
matkalla Suomesta Italiaan
uuteen kotiin. Maskottihan siitä tuli, vastustamattoman touhukas pieni
setterinalku! Suorastaan kilpailimme
siitä,
kuka saa pikkuista hoitaa.
Niki ihastui
välittömästi kreikanajokoiratyttö Alluun, jolla oli juoksuaika menossa. Ihmeen
kärsivällisesti se
kuitenkin jaksoi matkustaa, vaikka Allu tuoksui huumaavasti miltei vastapäätä
sen häkkiä.
Pissatauoilla se ei kuitenkaan ollut aina muistaa tehdä asioitaan, vaan pyrki
sitkeästi kosiskelemaan Allua.
Ajoimme ensimmäisen yön Via Balticaa etelään, Viron, Latvian ja Liettuan kautta
eteläiseen Puolaan,
Czestochowaan.
Majoituimme tiistai-iltana siellä hotel Etap:issa, joka osoittautui aivan
mainioksi, siistiksi ja uudeksi
hotelliksi.
Huoneemme olivat maan tasalla ja niinpä Nikin sietokykyä taas koeteltiin..
Hartaasti se pyysi, että pääsisi ulos. :)
Hotellin takapiha oli suuri, aidattu nurmikenttä, jossa kävimme illalla
kävelyllä. Olimme Ritvan kanssa
väsyneitä
matkanteosta, ja Ukrainan matkasta oppineena kaivoin keittolevyn esiin ja
kokkasimme pussipastaa,
joka maistui
aivan erinomaiselle! Ei olisi kyllä millään jaksanut enää lähteä etsimään
ruokapaikkaa ja toisaalta
olisi tuntunut
riskialttiille jättää Niki yksin takapihan "maisemien" vuoksi..
Nukuimme makeasti ja koska aamulla oli lähtö vasta klo 11, ehdimme kiirehtimättä
käydä aamupalalla ja
Nikin kanssa kävelyllä. Leppoisaa oleskelua hotellin pihassa jutelleen
matkaseuralaisten kanssa.
Ennen puolta päivää matka jatkui ja pian olimmekin jo Tsekin rajalla. Vaihdoimme
valuuttaa ja ihastelimme
muuttuvaa
maisemaa, joka tähän saakka oli ollut peltoa. Iltapäivällä pysähdyimme syömään
ravintola
Bonaparteen.
Tilasimme ruokaalistalta ja saimme odottaessamme alkupalaksi leipää. Leivän päällinen olikin
sitten toinen
juttu.. N. litran kokoinen
saviastia, joka oli täynnä harmahtavaa jotakin ja siinä kellui ihrakimpaleita..
se oli tarkoitettu leivän päälle..
Leivät jäi syömättä, nostimme ihra-astian hienotunteisesti viereiseen pöytään.
Tarjoilija kävi
hakemassa leivätkin
pois ja pian saimme ruoka-annoksemme, jotka olivat oikein herkullisia.
Jatkoimme matkaa ja saavuimme Itävallan rajalle. Tähän saakka WC:t olivat olleet
kelvollisia, mutta
hämmästyksekseni
Itävallan tullin asiakkaille tarkoitetun vessan ovelta käännyimme kaikki pois.
Lemu oli kauhea.
Ajoimme Wienin ohi ohitustietä, ilta alkoi jo pimenemään, joten paljon
kaupungista ei nähty. Pysähdyimme
ennen
Slovenian rajaa tunnin koiranulkoilutustauolle. Ostin sieltä Nikille lelun,
pehmoankan, pitihän nyt
Itävallasta saada jotain
muistoa. Slovenian maisemia ei myöskään pimeyden takia erottanut. Alitimme
kyllä usean tunnelin kautta vuoristoa. Yöllä ylitimme Slovenian ja Kroatian
rajan yhtä kivuttomasti, kuin
Itavallankin rajan,
edes passejamme ei kukaan katsonut.
Torstai-aamuna aikaisin olimme Zagrebissa. Hotelli, johon meidän piti majoittua,
oli hukannut
hotellivarauksen.
Onneksi matkanjärjestäjämme ja kuskimme löysivät mukavan ja hienon hotellin
Zagrebin eteläpuolelta,
i-hotel, jossa oli
meille tilaa ja koiratkin saivat sinne majoittua.
Koska olimme sillä n. 06.00 aikaan aamulla ja pääsimme hotelliin vasta klo 10,
odottelimme bussilla. Kävimme
hotellin ravintolassa aamiaisella, se maksoi 40
kunaa eli n. 5,5 euroa. Ruokalistalla oli herkullisia sämpylöitä,
makkaroita,
juustoa, paistettua
kananmunaa, keitetyjä nakkeja, tuoremehua, laihaa kahvia ja
teetä sekä
jogurttia. Makkarat olivat aika rasvaisia ja
raskaita, mutta kukin
makunsa mukaan. Vatsa tuli täyteen.
Vaille 10 siirryimme hotellin aulaan tavaroinemme ja koirinemme. Siellä oli
ryhmä japanilaisia ja he olivat
tavattoman
ihastuneita Nikiin. Myös ipana-Luigi aiheutti ihastusta.
Hissistä putkahti siinä istuessamme kolme pökerryttävän kaunista azawakhia,
saksalaissyntyisiä, kävi ilmi kun
kävin omistajia jututtamassa. Näimme heitä useamman kerran viikonlopun aikana ja
aina ne herättivät minussa
suunnatonta ihailua.
Toinen nuorista koirista, narttu jopa suvaitsi leikkiä Nikin kanssa eräänä
aamuna. :)
Pääsimme majoittumaan väljään, siistiin ja uudehkoon kahden hengen huoneeseen,
jossa oli ihan oma sohva Nikille.
Taisimme torkahtaa päiväunet ja illemmalla
laitoimme taas matkahellalla ruokaa, koska emme jaksaneet lähteä
etsimään
ruokapaikkaa.
Minun oli myös pestävä ja kuivattava Niki, sillä se olisi jo seuraavana päivänä
eli perjantaina kehässä.
Aamulla klo 7.45 starttasi bussi kohti näyttelypaikkaa. Kieltämättä oli
pikkuisen perhosia vatsassa, mutta
koska ei
mitään sen suurempaa menestystä odotettu, ei mitään merkittäviä jännitystiloja
ollut.
Jouduimme rahaamaan tavaroita melkoisen matkan läpi suurten hallien ja
ulkokautta plus tietysti
turvaporttien läpi.
Löysimme hallimme ja kehämme, Ritva jatkoi vielä Kaisan ja Zenniferin apuna
etsimään heidän halliaan
4:n bordercollien ja Vili-shar pein kanssa.
Onneksi olimme lähteneet hyvissä ajoin, meille jäi vielä reilu tunti
odotteluaikaa, salukit arvosteltaisiin
ensimmäisenä portugalilaistuomari Luis
Catalanin toimesta.
Junnu-uroksen, nuorten ja avoimen luokan jälkeen tuli valioluokka. Luettelon
mukaan koiria piti olla viisi,
mutta yksi ei ollut saapunut paikalle.
Urosten valioluokkaa
Niki oli vuorossa ensimmäisenä ja se sai exellentin.
Myös muut urokset saivat exellentin ja sitten oltiinkin kilpailuluokassa.
Tuomari mietti kovasti Nikin ja
Al Khabara Dahoakin sijoituksia ja juoksutti niitä vuorotelleen useaan kertaan.
Juoksimme kyllä muutenkin,
oli
liiketuomari tämä herra.
Niki eli Khaireddin Sayed ja Al Khabara Dahoak
Loppujen lopuksi Abu Bagr's Daftardari vei voiton ja sai sertin, Dahoak oli
toinen varasertillä ja Niki kolmas,
Bellik Djaal Lhilal oli neljäs.
ROP oli AVO-luokan narttu Anjal Sahara Halima EUW-07 tittelin, sertin ja CACIBin
kanssa. Paras uros oli
avoimen luokan uros Iswar Al Fayed samoine saaliineen kuin narttu. Varacacibit
menivat Abu Bag's Daftardarille
ja
Abu Bagr's Ellah Zimin'ille.
Odottelimme koko päivän näyttelyhallissa. Siirryimme cavalier-kehän laidalle,
jossa olivat Ilpo, Pasi ja Make
koirineen.Ilpon narttu oli PN-1 tittelillä, valionarvolla ja CACIBIlla, Pasin
cavaliernarttu sai vara-cacibin ja
Ilpon koirat olivat
vielä parikilpailussa BIS-2-pari! Aivan loistavaa!
Kävimme Ritvan kanssa tässä välissä vuorotelleen katselemassa, olisiko mitään,
mihin rahojaan törsätä.
Myyntikojuja oli ällistyttävän vähän ja niistäkin suurin osa oli
koiranruokien myyjiä.
Olin ajatellut, että ostan Sololle kunnon nahkahihnan, etsin ja etsin, niillä
muutamalla, joilla hihnoja oli myynnissä,
ne olivat nailonhihnoja. Lopulta
löysin eräästä pisteestä oikein kunnon tukevia, punaisia nahkahihnoja.
Otin
yhden ja maksoinsiitä 40 kunaa. Eli 5,5 euroa, jonka tajusin vasta hotellilla. Olisi
pitänyt ottaa niitä nippu!
Kuuden aikaan olimme takaisin hotellilla ja olimme taas niin väsyneitä, että
keittelimme nuudeleita ja söimme
niitä
nöttkötin kanssa. Olipa herkullista! Pysyttelimme hereillä joten kuten 21 saakka
ja sitten unten maille.
Siitä alkoi matkamme varsinainen lomaosuus! Kävimme aamulla Nikin kanssa
pitkällä lenkillä ja se sai jäädä
hotellille
lepäämään, kun suuntasimme Kaisan ja Zenniferin kanssa taksilla Zagrebin
keskustaan.
Löysimme kauppakeskuksen, josta minä ostin paidan ja sukkia.
Koska kenkäni olivat, hmm, parhaat päivänsä nähneet lenkkarit, piipahdimme myös
kenkäkaupassa, josta osti
kauniit fitness-sandaalit 399 kunalla eli n. 50:llä
eurolla.
Ja kyllä olivat hyvä ostos, jalkoja lakkasi heti särkemästä eikä niistä ole
tullut yhtään rakkulaa!
Kiertelimme nähtävyyksiä, joista saimme tietoa kaupungin Tourist Info-pisteestä.
Kävelimme katsomaan kaupungin katedraalia, joka oli varsin vaikuttava,
sisällekin sinne pääsi ja siellä sai
valokuvata.
Minä ja Zennifer, taustalla näkyy katedraali.
Kaunis alttari.
Katedraalin pihalla oli kaunis suihkulähde.
Kävimme Infossa uudelleen ja lähdimme kävelemään maanalaiseen ostoskekukseen
parin
kilometrin päähän.
Matkalla oli todella kauniita viheralueita ja puistoja.
Ritva puistossa. Puiston puut olivat hyvin erikoisia, samettinen pinta, ikään
kuin kaarna olisi kuoriutunut pois.
Löysimme keskuksen ja menimme käymään pizzalla. Minun oli lähdettävä takaisin
hotellille, kun muut jatkoivat
eläinpuistoon,
Niki oli ollut monta tuntia yksin ja oli luvannut kayttää myös Hulda-göötin
ulkona, koska sen omistaja
oli näyttelyssä
dreevereidensä kanssa.
Lähdin taksilla ja menin ensimmäisenä Huldan huoneeseen ja käytin neidin ulkona. Sitten vein
sen huoneeseensa ja käytin Nikin ulkona. Hain sitten Huldan meidän huoneeseemme,
ettei sen tarvitse olla
yksin ja ne
olivat Nikin kanssa kuin olisivat aina olleet saman katon alla.
Ritva tuli takaisin parin tunnin päästä ja lähdimme koirien kanssa ulos, kun
emme jaksaneet katsella hotellin seiniä.
Ehdimme istua hetken siellä, kun bussimme kaartoi pihaan tuoden sen päivän
voittajat hotellille, myös Huldan emännän.
Hulda taisi sittenkin loukkaantua minulle, siitäkin huolimatta, että makasi
vieressäni huoneessä sängyssä nuollen
käsivarttani, koska loppumatkan se oli kuin ei olisi minua koskaan
nähnytkään ja antoi katseensa kulkea ohi. :)
Kävimme Nikin kanssa läheisessä puistossa kävelyllä ja kävimme kioskilla
ostamassa herkkuja ja
suunnistimme hotellille lepäilemään.
Seuraavana aamuna lähes kaikki muut lähtivät näyttelypaikalle bussin kyydissä,
koska bussi tulisi sieltä noutamaan ja
kotimatka alkaisi. Yksi vaihtoehto olisi ollut, että olisimme ottaneet huoneeseen
lisäaikaa klo 17.30 saakka,
mutta se olisi maksanut n. 30 e per henki eikä se ollut sen arvoista
mielestämme.
Jäimme kuitenkin hotelliin ja luovutimme huoneen klo 12. Kävimme puistossa
kävelyllä istuskelimme puiston penkillä.
Takaisin hotellille menimme kioskin
kautta, ostimme vettä ja matkaevästä.
Kulutimme aikaa hotellimme aulassa lukien, Niki pötkötti matolla. Kolmen aikaan
menimme hotellin ravintolaan
syömään,
myös Niki sai tulla mukaan ja se makaili pöytämme vieressä meidän syödessämme
pasta bolognesea
(kahden ihmisen
ruokailu ja juomat maksoi 4 euroa..). Viereisen pöydän ihmiset
silittelivät Nikiä ihastuneina.
Kuva: Ritva Heikkinen
Kyllä Niki kerjätäkin osaa, mutta vasta kun ihmiset ovat syöneet. :)
Menimme bussille sovittuun aikaan ja erinäisten kommellusten jälkeen lähdimme
näyttelypaikalle.
Siellä odottelimme tunnin näyttelyssä olleita ihmisiä, heidän saavuttuaan
starttasimme haikeina
kotimatkalle.
Koska lähdimme ennen illan pimenemistä, ehdimme nähdä hieman maisemiakin,
muutama kuva
bussin ikkunasta tuli otettua.
Maisema oli täynnä hauskoja nyppylöitä ja jyrkillä rinteillä näkyi taloja ja
viinitarhoja.
Kaiken kaikkiaan Kroatiasta jäi hyvin siistin oloinen kuva, kadut olivat puhtaat
ja siistit, tupakantumpitkin
ihmiset laittoivat kaupungissa roskikseen. Olo tuntui myös jollakin tavalla
turvalliselle ja ihmiset olivat hyvin
ystävällisiä ja palveluhenkisiä. Sinne voisi joskus mennä takaisin!
Ilta pimeni ja saavuimme Slovenian rajalle. Tulli halusi tällä kertaa tarkistaa
myös koirien passit.
Matka jatkui yön yli Itävaltaan ja Tsekin kautta Puolaan.
Kolmen aikaan maanantaipäivänä saavuimme Varsovaan, vaikuttava kaupunki, jossa
hauskalla tavalla
sekoittuivat
viisikymmenluvun kerrostalot ja kahdeksankymmentäluvun huimaavan korkea
peilitalot
ja seassa oli entisöityjä vanhoja kirkkorakennuksia.
Majapaikkamme oli jälleen Etap-ketjun siisti ja uusi hotelli.
Emme nälkäisinä voineet vastustaa helppoa ruokaa ja kaivoimme jälleen
keittolevyn laukusta.
Syötyämme käytimme
Nikin kävelyllä, jätimme sen ilmastoituun hotellihuoneeseen tyytyväisenä
nukkumaan ja lähdimme itse ostoksille kaupunkiin.
Löysimme paikallisen kauppahallin ja sieltä ostin taas pari paitaa.
Jälleen ostimme kioskista vettä ja nautimme jäätelöt. Myös Varsova vaikutti
hyvin siistille kaupungille.
Siitä huolimatta,
että puhutaan Puolan päättömästä liikenteestä, niillä suojateillä,
joissa ei
ollut liikennevaloja, autot pysähtyivät heti,
jos joku oli astumassa suojatielle ja odottivat kiltisti, että kaikki
pääsivät yli.
Palasimme hotellille, otimme Nikin mukaan ja käytimme sitä Wisla-joen rannalla
kävelyllä. Siellä oli hiekkarantoja
ja
käytyämme hyvän lenkin joenvartta, palasimme hiekkarannalle, jossa istuimme
jonkin aikaa katselemassa jokea,
kaupunkia ja ihmisiä. Ilta-aurinko lämmitti sopivasti ja nautimme mukavasta,
kiireettömästä tunnelmasta.
Tiistai-aamuna Ritva lähti vielä Kaisan ja Zenniferin kanssa kaupungille ja sai
tehtyä ostoksia.
Minä pakkailin sillä aikaa tavarat ja kävin Nikin kanssa pitkän, rauhallisen
lenkin läheisessä suuressa puistossa.
Siellä Niki tapasi paikallisen koiran
hoitajineen. Hoitaja kertoi, että nyt pitäisi omistajan olla näkemässä
Niki,
koska hän on niin huolissaan siitä,
että valkoista paimenkoiraa muistuttava narttu on liian laiha.
Minua nauratti ja
sanoin, että ei ollenkaan, koira näyttää
ihan sopivalle ja sitä paitsi Niki on näyttelykunnossa eli hieman pyöreä,
juoksukuntoinen saluki
se vasta hoikka on. :)
Kahdeltatoista pakkasimme jälleen tavarat bussiin ja lähdimme jatkamaan matkaa.
Matka kului rennosti
keskustellen matkakumppaniemme kanssa.
Pysähdyimme iltapäivällä Pohjois-Puolassa Augustowissa vanhassa tutussa paikassa
eli Cowboy-ravintolassa.
Ukrainan matkalla kävimme siellä mennen tullen ja myös
tällä matkalla olimme poikenneet siellä
menomatkalla syömässä.
Koska aikaa oli, ulkoilutimme koirat hyvin.
Jesse ja Teddy ulkoilemassa.
Minä ja Niki
Matka jatkui. Menestyneiden koirien omistajat tarjoilivat skumppaa, me kaivoimme
Ritvan kanssa
muoviset shampanjalasimme laukusta! Kyllä niitäkin sitten tarvittiin! :)
Ylitimme Liettuan rajan ja pysähdyimme illan suussa ravintolaan käymään veskissä
ja tekemään iltapalaostoksia.
Otimme koirat ulos. Bussin takana oli tukeva puuaita, johon Kaisa kiinnitti
kaksi urosborderiansa ja minä
ulkoilutin Nikiä aidan vieressä.
Kiire tuli siirtää borderit muualle ja viedä Nikiä muualle, kun Ilpo kehoitti
poistumaan aidan läheisyydestä,
se on strutsiaitaus..
Siellähän se nurkassa uroslintu leyhytteli siipiään, ei onneksi uhkaavasti
eivätkä ne olleet kiinnostuneita meistä.
Sen sijaan ravintolasta tuli vanhempi nainen ja n. 20 vuotias tyttö, nainen
alkoi päivittelemään suureen
ääneen nähdessään
Nikin ja seurasi perässämme. Arvasin, että hän haluaa jututtaa Nikiä. :) Niki
hieman ihmetteli suureen ääneen pälpättävää, kumarassa olevaa naista ja
pisti
leikiksi väistellen ihailijansa käsiä.
Tyttö räpsi kuvia. Pasin ja Maken cavalierit aiheuttivat ihastuneen pälätyksen
ja niitä tämä rouva pääsikin
rapsuttelemaan.
Samoin Irmeli-dalmis sai aikaan ihastuneita huudahduksia ja
myös Epeli- ja
Hippu-dreeverit kera Hulda-göötin.
Selkeästi onnellisina he lähtivät jatkamaan matkaa, samoin me. :)
Yö meni vähillä unilla bussissa, parin-kolmen tunnin välein ylitimme rajan ja
kai itse kenelläkin alkoi olla
kotiinpaluustressiä.
Puoli kuudelta aamulla olimme Tallinnan satamassa. Ulkoilutimme taas koiria
läheisellä viheralueella ja annoimme
niille aamuruoan. Seitsemältä bussi koirat
kyydissä häkeissään meni lähtöselvitykseen ja matkustajat
sataman kahvioon
odottamaan laivaan pääsyä.
Ja laivan aamupalaa..
8:15 lähti laiva satamasta ja me olimme jo laivan ravintolassa kokoamassa
runsaasta seisovasta pöydästä
kasapäin herkkuja.
Mahat täynnä jatkoimme Merimyymälään ja löysin sieltä tuliaisia ja itselleni
uuden käsilaukun.
Helsingin satamasta pakkasimme tavarat taksiin, hyvästelimme matkakumppanimme ja
ajoimme Ritvan
asunnolle.Siirsimme tavarat Ritvan autoon, kävimme asunnolla mutkan, Niki joi siellä ja
suuntasimme auton
keulan kohti Kuopiota.Muutamia kymmeniä kilometrejä ajettuamme tajusin, miksi tavarat mahtuivat
auton
kyytiin paremmin kuin mennessä:
rinkkani, jossa oli lähinnä vaatteita oli unohtunut bussiin!
Soitto
matkanjärjestäjälle, hän tarkistaa asian ja laittaa rinkan tulemaan
matkahuollon kautta.
Eli ei mitään hätää!
Kotimatka sujui ilman muita kommelluksia.
Kotona meidät otti vastaan innosta ratkeamaisillaan oleva Solo. Olipa
tainnut Nikilläkin olla sitä ikävä,
sen verran
sulassa sovussa se ilta oltiin ja Niki nuoli Solon naamaa.
Kaiken kaikkiaan aivan mahtava reissu, kiireetön ja oikein kunnon
lomatunnelma koko ajan.
Kuten todettu jo, Kroatia oli oikein siisti, kaunis ja turvallinen maa,
Zagreb miljoonan asukkaan
"pikkukaupunki".
Vesijohtovesikin on siellä juomakelpoista, toki en sitä juomalla juonut,
mutta hampaat saattoi
pestä eikä
suihkussakaan tarvinut käydä teippi suun edessä. Varsovakin yllätti
laajoilla
viheralueillaan ja
jälleenrakennetuilla, vanhoilla rakennuksilla.
Niki oli mitä ihastuttavin ja mukavin matkustaja, kai se oli iloinen,
kun pääsi emännän kanssa
kahdelleen reissuun.
Se sopeutui tilanteeseen kuin tilanteeseen ja ihastutti myös
matkakumppaneita
herrasmiesmäisellä ja tyylikkäällä
käytöksellään. Allu tietysti oli asia erikseen juoksuineen, mutta siitäkin
huolimatta Niki käyttäytyi siinäkin asiassa hillitysti. Olen enemmän
kuin tyytyväinen koiraani!
Ja unohtamatta Ritvaa, joka oli apukäsiparina niin minulle kuin monelle
muullekin, lämmin kiitos
seurasta!
Terveisiä muillekin matkalaisille, teitte reissusta unohtumattoman!
Minne seuraavaksi? ;)
|
|